“Ken kodin valmisti herttaiseksi,
ken lapsen parhaimmat riemut keksi
ja herkät kyynelet pyyhki pois?” – Hilja Haahti

Meidän perheessä äiti ja isoäiti olivat keittiön hengettäret, jotka loihtivat toinen toistaan nautinnollisia herkkuja perheelleen. Muistan heidän lämpöiset halaukset ja kannustavat sanat – kuin myös monen monta kutsua ruokapöytään ja tuokiota sen ääressä perheen kesken. Meidän äiti ei suostunut käyttämään pakastettuja eineksiä, vaan esim. perunamuusi valmistettiin itsekuorituista perunoista ja käyttäen vahvoin ottein perunasurvinta, vähitellen lisäten maitoa seokseen. Erityinen herkku oli, kun hirven jauhelihaa oli saatavilla ja äiti valmisti niistä pihvejä. Siinä missä äidillä oli mausteet hallussa – ekstra chiliä isälle, vähän miedompaa tulisuutta lapsille – isoäiti käytti hyvin suppean valikoiman mausteita. Suola ja pippuri, curry ja inkivääri. Ehkä ripaus paprikajauhetta. Eniten hän suosi tilliä ja persiljaa omasta kasvimaasta. Kourallisella raaka-aineita syntyi maukas ja vatsaa täydentävä päivällinen – esim. kalakeitto, allekirjoittaneen suosikkiruoka. Vaikka olen useampaan otteeseen yrittänyt valmistaa itse kyseistä lempiruokaani, se ei vedä vertoja isoäidin keittoon. Ehkä siitä puuttuu yksi raaka-aine, nimittäin hänen rakkaus ruokailijoita kohtaan.

Isoäitini puheista perustellen, iso-isoäitini eli gammelmommo oli kulinaristisesti luova ja kekseliäs. Vaikka kaikki elintarvikkeet voista sokeriin olivat kortilla ja tiukoin säännöstelty sota-aikaan, gammelmommo ei tinkinyt ja juhlatarjoiuluit piti olla juhlaisat. Hän mm. valmisti eräisiin hautajaisiin vieraille omeletteja itsepoimimista suolatuista sienistä ja munista, jotka eräs naapuri oli laittanut jemmaan luovutusvelvollisuudesta huolimatta. Jälkiruuaksi oli kuohkeaa vispipuuroa, jonka isoäitini vatkasi isossa kattilassa, istuessaan portaikossa ja seuraten gammelmommo omelettien paistamista. Näillä eväillä, laiha kahvi ei jäänyt kestien ainoaksi herkuksi.

Äitienpäivän lähestyessä, tiedustelin työtovereilta heidän muistoja äideistään ja näiden ruuanlaitosta.

Itämerentalon tarjoilija Ursula muisteli, miten suurintä herkkua oli äidin valmistamaa kakku munanvalkuaisista ja sitruunamehusta. Nimeä tällä luomuksella ei ollut, mutta jos hän niin toivoisi, kyllä äiti sen hänelle heti valmistaisi. Kun se tulikin puheeksi, ai ai, kyllä tämä herkku nyt maistuisi!
Keittiön puolelta kokki Pasi yhtyi keskusteluun: Hän taas muisteli, kuin pienenä poikana äiti valmisti lapsille näkkileipäkeittoa.

Myyntipalvelussa käy puhelinlinjat kuumana, mutta myyntineuvottelija Miia kerkesi kiireen keskellä vastata tiedusteluuni ruoka-aiheisista muistoista omasta äidistään. Tomerana hän tokaisi: Korvapuustit! Heillä Miia itse ja isä olivat perheen kokit, mutta kun heidän äiti keittiöön eksyi, kotiin kantautui viettelevän pullan tuoksu. Sellaisia korvapuusteja ei kaupasta saa, mitä äiti valmisti – pullien salaisuus taisi olla sokerin ja voin määrä.

Kun päivän viimeinen lautasannos on tarjoiltu lounastajille ravintolassa Porkkalankatu 13, on keittiömestarilla Marekilla hetki muistella omaa lapsuuttaan Saksassa. Mieleen tulee muisto äidin valmistamasta jäniksenpadasta, jonka äiti tarjoili kotona perheelleen kera haudutetun punakaalin ja perunoista valmistetuin knödelein.

Theronin oman Tero Blomin lempiruoka on vanhan ajan läskisoosi. Kas kumma, se taitaa myös olla Teron mielestään yksi hänen äitinsä bravuuri. Sitä hänen äitinsä valmisti hauduttamalla kunnon rasvaista kylkeä useamman tunnin – slow food parhaimmillaan.

Me Theronilla tahdomme nostaa maljan kaikille äideille ja toivottaa heille oikein ihanaa tulevaa äitienpäivää!

Mitä jos tarjoaisit perheenne äidille tai isoäidille herkutteluhetken? Theronilla katamme taas äitienpäivälounaat sunnuntaina 14.5.2017. M/S Aava risteilee Helsingin saaristossa ja pöytä on katettuna huippukokki Michael Björklundin suunnittelemalla menulla. Varaa omalle porukalle paikat lounasristeilyltä täältä.

Hietsun rannalla Bistro Badenbadenin äitienpäivälounaalle on vielä muutamia paikkoja vapaana. Varaukset voi tehdä puhelimitse 020 7879756.