”Jos Euroopan kaupungit olisivat kaulakoruja, Praha olisi timantti helmien seassa.” – Sanonta, tuntematon lähde.

Kevättä odotellessa tuli sellainen olo, että olisi hyvä ottaa pieni tauko arjesta, ladata pattereita ja kokea jotain uutta ja virkistävää. Matka varattiin ystävättären kanssa, ja sateisten viikkojen jälkeen koitti lähtöpäivä. Praha odotti meitä uutena, tuntemattomana kohteena ja emännöi meitä pitkän viikonlopun yli. Kuten monet muut, olimme selailleet netistä mitä voisimme tehdä ja nähdä Tšekin tasavallan pääkaupungissa. Sattumoisin löysin netin syövereistä kuvan, jonka lähetin heti ystävälle kera tekstin: ”Tahdon syödä tuon! Ihan pakko!” Jotkut haluavat kuvan ikonisesta maamerkistä. Minun mielessäni tärkeimpänä asiana pyöri eräs street food eli katuruoka.

Lomapäivät täyttyivät kävelemisellä, nähtävyyksillä ja rentoutumisella, kuin myös herkuttelulla. Päätimme alusta alkaen, että pyrkisimme ensisijaisesti syömään paikallista ruokaa – sushia ja italialaista pastaa saa kotonakin. Hotellimme sijainti oli ihanteellinen: vanha kaupunki, uusi kaupunki ja joki olivat kaikki noin 10 minuutin kävelymatkan päässä.

Kun ilta pimeni ja vatsa murisi, valitsimme sattumanvaraisesti ilmansuunnan ja lähdimme etsimään ravintolaa. Niitähän riitti, eikä kestänyt kuin tovi, kun jo paikallinen ravintola löytyi. Joka ilta teimme samoin: etsimme aina uuden ravintolan – emmekä koskaan pettyneet. Yhtenä iltana päädyimme urheilukapakan tuntuiseen katutason ravintolaan, seuraavana iltana taas maan alle kellariholveihin.

Praha päätöskuva

Korkkasimme ensimmäisen päivämme kahden hengen lihalajitelma-annoksella Vanhan Bohemian lautanen. Tarjolla oli varpusta, ankkaa, savustettua porsasta, mausteista makkaraa kera haudutettujen kaalien, perunamykyjä ja paikallista pehmeää vitivalkoista leipää. Nälästä hulluina tilasimme vielä ribsit, jotta lihanhimomme ihan varmasti tyydytettäisiin. Lihakoomasta huolimatta mieli teki jotain makeata. Päädyimme livanceen, joka on eräänlainen perinteinen lettu. Se leivotaan hiivataikinaan, jotta se olisi kuohkea. Jos letun kuohkeus ei yllättänyt, niin lisukkeet kyllä! Livance tarjoiltiin kermavaahdon, smetanan ja luumuhillon kera. Kuulostaa oudolta, mutta toimii hyvin.

PrahaDinner1

Pyttipannu on useimmille suomalaiselle tuttu kotiruoka. Matkalla tutustuimme hieman erilaiseen variaatioon. Kahdesta juustosta, perunasta, kanasta, pekonista ja ravintolan salaisista mausteista valmistettu pyttipannu tarjoiltiin kuumasta valurautapannusta.

Tuhdista ateriasta huolimatta vatsaan jäi pieni kolo jälkiruokaa varten. Päätin kokeilla toista perinteistä jälkiruokaa. Tarjoilija taisi katsoa minua hieman ihmeissään ja kysyikin vielä, halusinko oikeasti juuri tuon jälkiruoan? Kyllä, yksi annos svestkove knedlikyä, joka on hedelmä- tai marjatäytteinen nyytti. Kyseisessä ravintolassa nyytti täytettiin mustikoilla ja mustikkahillolla, jotkut saattavat täyttää sen jopa kokonaisilla hedelmillä. Annos tarjoiltiin smetanankaltaisen kreemin, rusinoiden ja voisulan kanssa.

Viimeisenä iltanamme Prahassa kroppa huusi jo kasvisten perään – kasviksilla ja sivusalaatilla ei ole sijaa perinteisessä tšekkiläisessä ruoka-annoksessa. Ystävättären kukistaessa vielä yhden lihalajitelman paikalliseen tyyliin allekirjoittanut nautti kasvisvartaan. Sanottakoon, että monessa ravintolassa kasvisruokavaihtoehtoja on niukasti tarjolla. Salaatit ovat todella lihapitoisia, ja niiden lisänä on täyteläisiä kastikkeita. Lisäksi salaatit saattavat olla jopa sokerilla maustettuja.

Emme voineet lähteä Prahasta kokematta monen suun kuvailemaa ’lihalientä leivän sisässä’. Paikallinen gulassikeitto, joka tarjoiltiin ontoksi koverretun kokonaisen leivän sisällä, ei tuottanut pettymystä. Olihan siinä oma riemunsa, kun söi pikkuhiljaa murealihaisen ja täyteläisen keiton lisäksi itse tarjoiluastiaa, joka oli imenyt itseensä keiton makuja ja samalla se oli sopivasti pehmennyt.

Gulassi

Katuruokaa löytyi kaikilta aukioilta ja estradeilta. Jo pelkkä palavan hiilen tuoksu sai meidät astelemaan yhdelle kojuista, josta ostimme annoksen Wanhan Prahan paistia, joka on tulen yllä vartaalla valmistettua porsasta parhaimmillaan. Vanhan kaupungin aukion penkillä istuen jaoimme ruoka-annoksen, jonka lisukkeeksi saimme limpun siivuja. Toiset valitsivat lisukkeeksi paistinperunat sipulilla ja pekonilla.

Yksi reissun kohokohdista oli toiveeni täyttyminen: sain syödä täytetyn trdelnikin. Trdelnik valmistetaan kiertämällä pullamaista taikina köyden tavoin puisen tai metallisen vartaan ympäri, jonka jälkeen se kypsennetään grillissä. Vartaasta riippuen valmis trdelnik on tuutin tai onton putken muotoinen. Lopuksi se kieritetään sokerissa. Jotkut syövät sen sellaisenaan, repien suikaleita irti suuhun, toiset taas ottavat sen esimerkiksi nutellalla tai jäätelöllä täytettynä. Itse sain nauttia tästä herkusta niin, että se oli täytetty ääriään myöten tuoreilla mansikoilla, suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Food goal achived!

Niia ja lettu

Lopuksi pari huomiota Tšekkiläisestä ruoka- ja ravintolakulttuurista omaan kokemukseen nojaten:

– Lihaa on yllin kyllin tarjolla, possusta ankkaan, kanista varpusen kautta ribseihin ja kanaan.
– 80─90 % annoksesta koostuu lihasta ja perinteisistä lisukkeista (kaali, peruna, sipuli ja leipä). Jos kaipaat pienen salaatin tai kasviksia ylipäätään, niitä pitää tilata melkein poikkeuksetta erikseen.
– Kyllä, olut on halvempaa kuin vesi. Se ei ole pelkkä sanonta.
– Prahassa voit syödä sivukadun paikallisessa ravintolassa hyvinkin edullisesti.
– Kaikki mikä tuodaan pöytään maksaa erikseen. Jos tarjoilija tuo pöytään leipäkorin, se lisätään laskuun. Tämä tuli meille yllätyksenä, sillä suomessa pöytään tuotu leipäkori tulee kaupan päälle, kun tilaa annoksen. Jopa pöydässä olevat pienet pretzelit olivat tietämättämme maksullisia. Tästäpä tuli opittua! Leipäkori saattaa päätyä laskuun, vaikka siihen ei ole koskettu. Olkaa tarkkana!
– Paikalliseen hyvään tapaan kuuluu jättää noin 10 %:n tippi.
– Suosittelemmeko? Kyllä.

”Praha ei koskaan päästä sinua irti… tällä rakkaalla pienellä äidillä on terävät kynnet.” – Franz Kafka