Makumatkalla Kroatian Pulan torilla

Kroatian Pulassa taivas on tulvillaan pääskysiä, ja illalla lepakot syöksyvät esiin puiden kätköistä. Jo alkukesä on hyvin lämmin, eikä tarvitse pelätä, että lämpö karkaa, jos pilven reuna peittää auringon. Kun astuu ulos minä vuorokauden aikana tahansa, tuntee lämpimän ilman henkäyksen. Vilvoittelemaan pääsee kirkasvetiseen Adrianmereen, joka houkuttelee ja helmeilee vihreänä Pulan ympärillä.

Kroatian pääelinkeinoja ovat teollisuus, maatalous ja palveluala. Pula on kompakti ja kaunis kivikaupunki, joka on eurooppalaisten lomailijoiden suosiossa. Turismin vaikutus näkyy Pulan ravintolatarjonnassa. Vaikka Istrian niemimaan alkuperäinen ja aito ruokakulttuuri on rikas sekoitus välimeren ja illyrialaisen keittiön perinteitä, löytyy Pulan ravintoloiden kirjosta enimmäkseen turisteille suunnattuja ruokapaikkoja, joista saa pizzaa, pastaa ja hampurilaisia.

Viehättävä poikkeus on keskustan ulkopuolella sijaitseva ravintola Vodjanka. Vodjanka on perheravintola, jossa istrialaisen keittiön taidot ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Vaatimattomasti, mutta persoonallisesti sisustetussa ravintolassa on välitön tunnelma, ja se on suosittu paikallisväestön keskuudessa. Annokset valmistellaan huolella ja palvelu toimii moitteettomasti.

Jos Pulan keskustassa haluaa aistia jotakin aitoa ja alkuperäistä, kannattaa suunnata torille ja kauppahalliin. Vanhan kauppahallin kattoikkunasta tulvii valoa aina ensimmäisen kerroksen kala- ja lihatiskeille saakka. Kauniit rakenteet kannattelevat kaarevaa kattoa, ja takaseinää koristaa suuri seinämaalaus. Ylimmäisessä kerroksessa voi istahtaa kahville. Kun menee terassille, aukeaa sieltä komeat näkymät suoraan kohti vilkasta torielämää.

Tori on auki aamusta iltaan, ja siellä käy tasainen kuhina. Kasviksista näkee, että ne on juuri nostettu maasta. Siellä täällä herkkusienten ja juuresten pinnalla näkyy vielä multaa. Tomaattien, kurkkujen ja kaalien muodot ovat muhkuraisia ja epäsymmetrisiä. Ne ovat kasvaneet muhkeassa mullassa, eivät teollisena sarjatuotantona kasvihuoneissa. Vihanneksista maistuu maan maukas maku.

Syvän punaisten kirsikoiden pinta kiiltää houkuttelevasti auringon paisteessa. Torikojut ovat täynnä värejä: viinirypäleet, aprikoosit ja persikat hehkuvat kilpaa kukkakimppujen kanssa. Valkosipulit on letitetty veikeiksi pitkoiksi, ja torikojuista löytyy paikallista oliiviöljyä, yrttejä, hunajaa ja mausteita.

Torimyyjät ovat jämäkän asiallisia. Palvelu pelaa, mutta tuotteita ei tyrkytetä turisteille. Suurin osa torikojujen myyjistä puhuu auttavasti englantia tai saksaa. Jos yhteistä kieltä ei löydy, myyjä näyttää laskimesta hinnan.

Torilla kauppakassi täyttyy nopeasti herkuista, ja samalla on mukava katsella paikallisten ihmisten elämää. Ostoskierroksen jälkeen voi istua torin kupeessa olevaan kahvilaan, joka tarjoaa varjoisan levähdyspaikan helteen paahtaessa.

By |2018-08-10T15:54:29+00:00August 10th, 2018|Food, Matka, Ruoka, Yleinen|0 Comments

About the Author:

Larissa on opiskellut kirjallisuutta, viestintää ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Hänestä ruoka on yhtä yllätyksellistä kuin kulttuuri. Erityisen kiehtovia ovat raaka-aineiden muodot ja värit. - Larissa has a Master of Arts degree in literature. As it is, food is as important a part of human culture as any other art. Particularly fascinating are the forms and colours of the raw material, as they allow endless variations of display.

Uusimmat postaukset

Taseessa positiivista velkaa – kylävelka

Kylävelkaako? Nuoruudessani järjestettiin usein kahvikekkereitä, illallisia, naamiaisia tai pukujuhlia, ja tuohon aikaan kuulin myös ensimmäistä kertaa sanan kylävelka. Myöhemmin äitini selitti minulle, että vuorotellen kutsutaan pariskuntia, ystäviä tai sukulaisia kylään. Omasta mielestäni vuorotellen tapahtui melko usein. Toisinaan vieraille tarjottiin pitkän kaavan mukaan alkuruuaksi punajuurikeittoa, pääruuaksi keitettyjä perunoita, porkkanoita sekä paistia kastikkeen kera. Erityinen herkku oli... Lue lisää →