Hetki sitten kokosin muutamia kesän sattumia otsakkeen Asiakas on aina oikeassa alle. Kuvahan oli  kovin yksipuolinen siis pelkästään tiskin takaa katsottuna. Ajattelin, että on kohtuullista tirkistellä sinne tiskin taakse – ja mennä itseensä.

 

Kaffetta vai koffia?

 

Varmaan kahdenkaan käden sormet eivät riitä laskemaan, kuinka monta kertaa olen sekoittanut koffia kahviin.  Niinpä olen iloisena tuputtanut aamun ensi tunneilla koffia kanelipullan kanssa tai vastavuoroisesti kertonut, että kahvin saa noudettua selän takaa, mutta tuleeko lonkeroon jäitä. Liittyykö ikääntymiseen vai vahvaan haluun ohjata ihmisten juomakäyttäytymistä?

 

Herra Hyasintti puhelimessa

– Hei, onko tämä Hietarannan Kahvilassa?

– Ei, tämä on Ravintola Badenbadenissa. Meillä on á la carte -lista, huippukokit ja kattava samppanjavalikoima.”  

 

Jokseenkin häpeän reaktiotani saman tien. Mutta en onnistunu sulkemaan suutani ennen kuin koko litania on tulvinut suustani.

– Keeping Up Appearances?”, kuuluu linja toisesta päästä ihailtavan sarkastisesti.

 

On mojitoja ja sitten…

 

Nuori kollegani kysyy

– Mitä sä teit?

– Perusmojiton. 

– Ai, mä en laittanut siihen limeä, enkä sokeria. Jäämurskan korvasin paloilla. Ja taisin tehdä sen votkaan.

– No mutta, sattuuhan sitä.

– Niin, se kundikin kysy, että tiedänkö mä mitä teen?

– Heh!

– Vastasin, että tietty. Oon tehnyt ennenkin.

 

Asiakas oli tyytyväinen. Mitäpä kauniilla kasvoilla, itsevarmalla asenteella ja vilpittömällä hymyllä ei saisi anteeksi. Ei olisi mennyt minun tekemänä läpi.

Onnistuuko

 

Meillä oli VIP-bileet viikko sitten. Valmistelujen ollessa loppusuoralla paikalle saapuu kaksi erittäin tyylikkäästi pukeutunutta turistia, jotka siis olisivat hyvinkin voineet olla vieraita. He tiedustelevat työkaveriltani:

– Onko mahdollista saada ennen kuin bileet alkaa parit drinkit?

– Tuota mä en tiedä, odotas… (Kysyy ravintolapäälliköltä tilannetta.)

– Joo, onnistuu.

– Tahdottaisiin parit suomalaiset gin tonicit?

– Tuota, odotas. (Hakee minut paikalle.)

– Joo, kyllä onnistuu.

 

He tahtovat Napuetonicit.

– Voidaanko avata piikki, kun tahdotaan toiset?

– Odotas… (Katsoo minua.)

– Joo, kyllä se onnistuu.

Tämän jälkeen emme voi muuta kuin rynnätä keittiöön, heittää yläfemmat ja koittaa olla kuolematta nauruun. Onnistuu – aina, muttei ihan suorilta.

 

Oikeat sanat väärässä kohtaa

 

Sen lisäksi, että olemme rantabaari, olemme myös suosittu muistotilaisuuspaikka. Jotenkin välillä on hankalaa suhtautua rantabaarivermeissä sureviin omaisiin. Ja jokseenkin lauseet:

– Kiva kun kävitte!

– Mukavaa, että viihdyitte!

– Oikein mahtavaa päivän jatkoa!

 

…saavat itsensä tuntemaan väärin ohjelmoiduksi robotiksi. Ja toivomaan, että olisi syntynyt mykkänä.

 

JK Mitä suositella?

 

Tämä tapahtui noin neljännes vuosisataa sitten, eli ei koske Badenbadenia, mutta en voi olla jakamatta (tätäkään).

 

Olin helsinkiläisessä ruokaravintolassa jonkinlaisena pillipäällikkönä. Kesä oli ollut rankka ja kyseinen päivä astetta vielä rankempi.

– Mitä suosittelisit lapsille?

– Mäkkäriä.

 

Tajusin juuri sillä hetkellä, että nyt on Kainulaisen aika vaihtaa alaa. Tein seuraavan työvuorolistan, enkä antanut itselleni enää yhtään vuoroa.