Theron on työpaikka, jossa viihdytään hyvin. Monella theronilaisella on takanaan vuosien työrupeama yrityksen palveluksessa.

Yksi työsuhde yltää kuitenkin ylitse muiden. Keittiömestari Olli Karppinen on ollut toiminnassa mukana alusta alkaen. Ja koska kyseessä on värikäs ravintolamaailma, mahtuu kolmeenkymmeneen työvuoteen monenlaisia muistoja.

Theronin keittiössä viihdytään.

Ollin ravintolaura käynnistyi Rovaniemeltä. Kemiläinen nuori mies haaveili vaatturin urasta, mutta ovet eivät auenneet vaatetusalan opinahjoon. Uutta Lagerfeldiä ei Ollista tullut.

Se lienee kuitenkin onni ravintolamaailmalla ja ennen kaikkea Theron Cateringin asiakkaille, sillä Ollin keittotaidoista on nautittu vuosien ajan juhlissa ja muissa tilaisuuksissa. Ja toki Theronin henkilökuntakin tuntee varsin hyvin Ollin grilliherkut.

Olli osallistui pienestä pitäen isän apurina keittiöpuuhiin. Siihen aikaan, kun Olli oli lapsi, tehtiin vielä kuusipäiväistä työviikkoa. Sunnuntai oli tärkeä päivä. Silloin isä teki ruokaa. Syntyi herkullisia lihapullia, ja Olli sai avustaa niiden pyörittämisessä. Ja tiskihommissa myös.

Niinpä ammatti löytyi luontevasti ravintola-alalta.

Rovaniemen ravintolakoulussa Olli tutustui Theron Cateringin tulevaan toimitusjohtaja Tero Blomiin, ja siitä käynnistyi yhteinen ruokaisa ja tapahtumarikas taival. Kun koulu päättyi, nuoret miehet valloittivat ensiksi Ahvenanmaan. Siihen aikaan elettiin kutakuinkin vuotta 1981.Töitä löytyi Ahvenanmaan Park Hotellista. “Se oli aivan mahtava paikka. Duunia oli paljon”, tunnelmoi Olli.

Matka jatkui Ruotsiin, ja siellä vierähti 11 vuotta. Ruotsissa touhu oli avarakatseisempaa ja kansainvälisempää ja jonkin verran edellä Suomen menosta. Puolivalmisteita Olli ei ollut koskaan nähnyt. “Jätkät sanoivat, että käy hakemassa sipulia. Ihmettelin, kun ei sipulia ollut missään. Pakasteesta sitten löytyi sipulit. Ensi viipaleet ja sitten kuutiot.”

Kaikesta huolimatta kotimaa veti puoleensa, ja vuonna 1994 Ollilla oli tarkoitus mennä hetkeksi Kemiin huilaamaan.

Lepohetkeä ei tullut, sillä Tero soitti ja pyysi töihin. Silloin Theron Catering aloitti toimintansa Lassilan Sertnerinkujalla. Miehet painoivat töitä. Kaksistaan. Ainoa lisävoima oli kuljettaja. Ja se oli hauskaa aikaa.

Kaksikolle töitä piisasi, ja he tekivät paljon myös alihankintakeikkoja. Olli muistelee, kuinka hän tilauskeikalla esittäytyi reippaasti: `Theron Cateringistä päivää`. Silloin Tero murisi, että `turpa kiinni`, ja saattoi siinä sihahtaa pieni kirosanakin.

 

Sattumuksia perinnepurjelaivojen kyydissä

 

Välillä otettiin kurssi kohti Pohjois-Rannan satamaa, josta perinnepurjelaivat suuntasivat risteilemään. Olli ja Tero seilasivat mukana tekemässä ruokaa.

“Teimme kaiken itse, tiskit mukaan lukien. Kesällä laihduimme, kun hommaa oli niin paljon”.

Työnteko oli tosin aika erilaista siihen aikaan. Laskut kirjoitettiin kahtena kappaleena kirjoituskoneella ja tilaukset haettiin A4:n kirjekuorissa. Jossain vaiheessa apuvälineeksi tuli hitaasti ruksuttava faksi. Tietotekniikasta ei ollut tietoakaan.

Olli toteaa olevansa kiitollinen siitä, kun on saanut olla muutoksessa mukana.

“Vähitellen kuvioon tulivat kännykät ja tietokoneet ja ties mitä. Nyt ei meinaa pysyä perässä”, nauraa Olli.

Kännykät otettiin kyllä heti hyötykäyttöön, sillä purjelaivoilla niistä oli yllättävän paljon apua.  Kerran Ollin kyydistä oli unohtunut kahvipussit, tonic-vedet ja konjakkilasit. Sinä päivänä Tero sattui olemaan myös vesillä, toisen laivan kyydissä. Soitto Terolle pelasti pahasta pulasta. Kipparit ajoivat laivat kylki kylkeä vasten, ja Tero heitti kahvipussit Ollille. Tonic-vedet saatiin siirrettyä arvokkaasti laivasta toiseen.

Sitten oli konjakkilasien vuoro. Olli seisoi käytännössä kahdella laivalla. Kaikeksi onneksi lasitkin päätyivät Ollin huomaan. Ja juuri oikeaan aikaan, sillä kahvitarjoilu oli juuri alkamassa.

Rytäkässä tosin Ollin toinen kenkä jäi väärän kuunarin kyytiin. Mutta se oli pieni murhe. Pääasia oli se, että asiakkaat saivat kahvin ja konjakin ajoissa eteensä.

Olli nauraa hauskalle muistolle. “Ne on niitä asioita, mitä asiakas ei näe. Ei niiden kanssa kannata hermoilla. Me paikkaamme puutteet tavalla tai toisella”.

Kerran työkeikka oli Suomenlinnassa. Matkalla autossa juteltiin niitä näitä kuten tavallisestikin. “Silloin mietin ohimennen ääneen, että mikähän mahtaa puuttua tällä kertaa. Suomenlinnassa avasin auton oven ja sanoin Terolle: Nyt tiedän mikä puuttuu. Lämpimät ruoat jäi kyydistä”.

Sillä kertaa kännykkä ja läheisen grillin Martti pelastivat pulasta. Martilla oli avain keittiöön, ja hän haki ruoat kyytiin ja toimitti ne Suomenlinnan lauttaan. Olli otti lähetyksen vastaan saaren laivalaiturilla.

 

Työ pitopalvelualalla on vaihtelevaa

Nykyään Olli työskentelee Theronin keskuskeittiön keittiömestarina Pitäjänmäessä, ja siellä onkin vierähtänyt jo 15 vuotta. Välillä toki on työkeikkoja Theronin juhlatiloissa. Työhön cateringalalla ei leipäänny, sillä työ on vaihtelevaa: “se on pitopalvelun luonne”.

Olli ja grilli ovat erottamaton yhdistelmä.

Erityisen hyvin Olli viihtyy Villa Andaniassa. “Andania on mahtava paikka kesällä. Siellä saa värkkäillä ulkona ja grillata”. Mutta siellä on myös pasuuni. Ja Olli innostuu jutustelemaan, kuinka pasuunilla on hyvä pasuuttaa.

Valmis pasulohi Villa Andanian verannalla.

 

Villa Andanian kesäkeittiö on Ollin valtakuntaa.

 

Pasu – kesällä 2020 uusimisvuorossa.

 

Paseulohi – aina yhtä herkullista.

Pasuunissa on tulipesä, vesiallas sekä pitkä lauta, ja sillä on hyvä valmistaa kalaa ja vihanneksia. “Kala höyrystyy, eikä maku katoa minnekään. Andaniassa lauta kannetaan salin kautta terassille, ja siinä samassa se esitellään juhlaväelle. Vähän show-systeemiä!”

Keittiömestari suosii itse vanhoja perinneruokia, niitä kunnollisia kotiruokia kuten silakka- ja kaalilaatikkoa. Keitoista erityismaininnan saavat liha-, kala- ja makkarakeitto.

Kuinka on ruokatrendien laita?

Olli toteaa, että pakko niitä on seurata. Molekyyleistä hän ei innostu, mutta snackfoodit ovat mieleisiä. Ja kiitosta saa myös yksinkertainen, hyvin valmistettu burgeri. “Ei sellainen pieni läpyskä, jonka voi ostaa kopista kello kolme yöllä. Vaan hienosti tehty burgeri. Kaikki ruoka on hyvää, kun se tehdään kunnolla.”

Välillä keittiömestari veivaa unissaankin ruokaa. “Ruoka-asiat pyörivät mielessä, on ne niin lähellä. Mutta ei se mua häiritse, antaa pyöriä. ”

 

Vapaa-aikaa Olli viettää mökillä Tammelassa, ja haastattelupäivän aamunakin hän on tullut mökiltä suoraan töihin. Mökkiä hän on rakentanut itse, ja nyt se on lopputarkastusta vaille valmis. Ruoka on mukana vapaa-ajan puuhissa, ja mökillä on hyvä värkkäillä ulkona, grillata ja savustaa.

“Sain paikalliselta kaverilta peuran tuoreen sydämen ja maksan, ja tein käristystä. Se oli älyttömän hyvää”

Metsästystä Olli harrasti nuorena pohjoisessa, ja nykyään hän liikkuu mielellään metsässä sienestämässä. Suppilovahveroita löytyi vielä joulukuussa. Metsän antimista kelpaavat myös marjat. Mikäpä on parempaa kuin mustikkamaito vanilliinisokerilla säväytettynä.

Mutta niitä hän ei itse poimi. ” Mustikat on liian pieniä”.