Minulla oli ilo osallistua kansainväliseen konferenssiin Las Vegasissa kesäkuussa ja luonnollisesti kiinnitin huomioni tapahtuman tarjoiluihin. Suomessa kahvia ja vettä on aina tarjolla – oli tapahtuma mikä hyvänsä. Amerikassa tarjolla on aina jäitä ja virvoitusjuomia – pääosassa Coca Cola, Coca Cola light, Sprite, Fanta, Dr.Pepper. Asia ei varmaankaan ole monelle yllätys, että ’softdrink’ on se juttu. Se mikä ihmetyttää uudestaan ja uudestaan on jäät! Juoman on oltava kylmää huolimatta että konferenssitiloissa varpaita palelsi erityisen tehokkaan ilmastoinnin vuoksi.
Kylmää juomaa oli kokoajan tarjolla.
Konferenssin lounastarjoilut oli rakennettu ohjelmallisesti. Syödessämme saimme nauttia puheista, musiikista, palkintojen jaoista ja muista varsin äänekkäistä esityksistä. Näin lounailla ei ollut mahdollisuutta small talkiin. Isossa salissa oli pöytiin tarjoilu. Usein alkuruokana salaattia jossa pääosassa salaattikastike sekä tärkeässä osassa erilaiset sämpylät. Pääruokana usein lihaa, kanaa tai nautaa erilaisten vihannesten kera tarjoiluina. Huomioni kiinnittyi jälkiruokiin, jotka olivat makeita ja näyttäviä. Jälkiruuassa tuotiin esille yhteistyökumppani tai asia logon muodossa, joka oli maalattu suklaalle. Milloinkaan ei lounailla tarjottu alkoholia, ei viiniä eikä olutta. Juomavaihtoehtoina olivat aina jäätee tai – vesi.
Jälkiruoka-annokset olivat värikkäitä ja annoksia oli nimetty yhteistyökumppaneiden mukaan.
Yksityiskohta ruoka-aine rajoitteisiin liittyen oli värikäs lappunen, jonka jokainen erityisruokavaliota tarvitseva nouti ennakkoon ja antoi tarjoilijalle. Allergioihin oli varauduttu, mutta itse oli hoidettava asia tarjoilijan kanssa.
Pieni huomio myös ruokailutapoihin, josta erottaa meidät suomalaiset. Me syömme haarukalla ja veitsellä. Pääsääntöisesti haarukka vasemmassa ja veisti oikeassa kädessä. Amerikkalaiset nauttivat ruuan siten, että he pilkkovat veitsellä ja syövät pelkällä haarukalla – oli kyse sitten millaisesta banquetista, illallisesta tai lounaasta tahansa.
Kestävä kehitys tuli esille menukorteista, jossa kerrottiin mistä ruoka-aineiden tuottajat olivat kotoisin. Huomaan, että olen nauttinut nevadalaisia perunoita ja maistuvaiset tomaatit olivat Arizonasta!
Menukortteihin oli merkitty myös ruokatoimittajat.
Matkustaminen avartaa!
Helena Wallo
