Kun kesäkuun pitkät valoisat päivät ja heinäkuun hehku ovat jääneet taakse, on aika aloittaa metsän antimien sadonkorjuu. Elokuu on mitä parhainta aikaa metsäretkelle. Ilma on lämmintä – jopa tänäkin koleana kesänä, ja syksyn sateet eivät ole vielä alkaneet.
Sammal tuntuu pehmeältä jalkojen alla, ja kumpuilevaan metsärinteeseen siivilöityy aamuauringon kuulas valo. Kulkeminen metsämaastossa on parasta mahdollista liikuntaa, ja kun kurkottuu poimimaan mustikoita, venyy selkä mukavasti.
Varvikossa rasahtaa, ja pullea suuri sammakko loikkaa esille kätköstään. Kumpikohan säikähti enemmän – sammakko jatkaa matkaansa, ja marjaämpäri täyttyy tasaiseen tahtiin.
Metsässä unohtuu arjen kiire ja turha stressi. Marjastus on sopivan hidasta ja meditatiivista toimintaa, jolloin on helppo vaipua ajatuksiinsa.
Mustikkavarvikosta matka jatkuu vadelmapensaille. Vadelmien kerääminen on hidasta, mutta palkitsevaa. Pehmeät ja makeat metsävadelmat maistuvat parhaimmilta tuoreeltaan vaniljajäätelön kanssa.
Monikäyttöiset mustikat ja vadelmat on helppo pakastaa, ja syksyn ja talven aikana niistä saa vitamiineja ja väriä puuroihin, smootheihin, ja mitä erilaisempiin leivonnaisiin. Marjamehu on raikas juoma, ja kuuma mehu lämmittää kylminä pakkaspäivinä ja tuo häivähdyksen kesästä mieleen.
Elokuun alkupuolella alkaa myös sienestyskausi. Jos ei ole kokenut sienestäjä, kantarelli on turvallinen valinta. Kirkkaankeltainen sienen hattu heloittaa jo kauas. Kun löytää ensimmäisen kantarellin, on melko varmaa, että pian saalina on ainakin kastikkeen verran sieniä.
Metsäretken päätteeksi korissa on sinisiä, purppuranpunaisia ja keltaisenoransseja metsän antimia. On sopiva aika keittää kahvit, ja nauttia elokuisesta kesäpäivästä ja tuoreiden marjojen mausta.
