Tallinaan Telliskivi vei sekä vatsalaukkini että sydämeni. Telliskivestä löytyy niin ravintoloita, kahviloita, gallerioita, kirpputoreja kuin pieniä nuorten suunnittelijoiden putiikkeja. Ei kevyttä lompakolle, mutta mahtavia löytöjä ja makunautintoja.
“Ihan mahtavaa soluttautua paikalisten hipstereiden sekaan kaikkien niin nähtyjen turistirysien jälkeen”, fanittaa matkakumppanini kuorossa.” En voi kuin yhtyä.
GLUTEENITONTA JA LIHAA
Kivi, paper, käärid tarjoaa koko satsin gluteenittomana. Siispä sinne. Mutta. Tietenkin minä söin tartarpihvin, jota ei taida saada gluteenillisena mistään. Se oli niin hyvää. Ehkäpä paras maistamani. 20 vuotta kasvissyöjänä – ja sitten se lähti lapasesta. Kaikki muu kuin liha on turhaa. Paitsi kananmuna ja kaurapuuro. Syytän tästä HK:n maksamakkaraa. Kerran repesin ja söin koko pötkyn, jos en ihan kaupassa niin sen ulko-ovella. Toisin lapsuudessa mummoni on joutunut maksamaan pelkät kuoret kassalla, kun en yksinkertaisesti voinut odottaa.
EIHÄN TÄTÄ VOI OLLA RAKASTAMATTA?
Niin boheemi, niin retro, niin minu paikkani. Ettei sieltä voi poistua. Tahtoo takaisin. Tahtoo perustaa sinne etäispesäkkeen. Eikö olisi loistavaa, jos täältä löytyisi tulevaisuudessa Theron Bistro? Minä voisin siirtää läppärini, purkaa matkalaukkuni ja kasata kirjastoni näille huudeille. Istuisin kulmakuppilassani ja tarpeen tullen tiskaisin – se on lempipuuhaani. Ja toivoisin, että sopisin sisustukseen.
Minulla tulee täällä valtava ikävä Nykin Meatpacking Districtiä. Tämä toimii vertaistukena vallan mainiosti.
