Helan går! Sjung hopp faderallan lallan lej!
Kräftskiva eli rapujuhla on juhla, jota vietetään pääsääntöisesti elo-syyskuussa. Juhlan kaava ja sesonki ovat naapurimaasta Ruotsista peräisin, missä vaali 1990-luvulle asti tiukka laki siitä, milloin sai ravustaa. Kyseinen juhla on jo pitkään ollut Ruotsin kansan suosima juhla. Kun 1920-luvulla äänestettiin alkoholijuomien kieltoa, ehdotusta vastustavat käyttivät mm. iskulausetta: ”Ei! Ravut vaativat tätä juomaa!”
Kun kutsu rapujuhliin kolahtaa, ei allekirjoittanut voi kieltäytyä kutsusta. Koska Suomen kesä on lyhyt mutta kaunis, monet pyrkivät kattamaan sään salliessa juhlapöydän ulos. Tänä vuonna yläkerran päättäjät taisivat suosia meidän juhlaporukkaamme, koska päivää synkistänyt kaatosade hellitti juuri, kun saavuimme juhlapaikalle.
Ripeällä yhteistyöllä saimme pöydän katettua, omenapuihin ripustetut lyhdyt sytytettyä ja teemaan sopivat punaiset koristeet aseteltua paikoilleen. Paikalle saapunut soittajakaksikko avasi juhlan kitaroiden soinnilla ja laululla vieraiden nauttiessa kesän mauilla maustettua alkujuomaa. Juhlien isäntä kutsui meidät kaikki pöytään ja totesi, että sinä iltana syötäisiin hyvin, naurettaisiin paljon ja ääneen – ja mitä tärkeintä, pitäisimme hauskaa ja nauttisimme yhdessäolosta.
Mikä tekee rapujuhlasta niin riemukasta? No tietenkin ravut! Sen lisäksi, että ne ovat monen mielestä herkullinen sesonkituote, ravut pitää käsitellä omin kätösin, jos tahtoo niitä syödä. Harvoin on soveliasta syödä käsin tai skoolata snapsilasilla. Rapujuhlissa näitä kahta asiaa vaaditaan.
Rennoissa rapukesteissä saa hörppiä, imeskellä oikein äänekkäästi ja naurahtaa. Koko seurue yhtyy laulamaan yhden jos toisenkin “snapsvisan” eli juomalaulun.
Karun arkinen rulla talouspaperia keskellä pöytää saattaa olla yhtä tarpeellinen kuin ruokalaput, jotka etiketin mukaan kiinnitetään vierustoverin ylle. Ravut avataan ja syötävät osat nautitaan – itselläni onkin tapana kerätä annos ravunlihaa rapealle paahtoleivälle. Kun siitä haukkaa palan, voisin vannoa maistavani miten veden virtaus ja sadonkorjuuta odottelevia peltoja hyväilevä tuuli yhdistyvät. Lisää tähän tuoreen tillin tuoksu, sillä kukkien sijaan maljakossa saattaa rehottaa tilli ja sen hennon vihertävän keltaiset kruunut.
Kaikki eivät pidä ravuista, tai kenties ruokailutottumuksesta välttävät tämän kirkkaan punaiseksi kiehauttaessa muuttuneen merenelävän syömistä. Yksi korvikevaihtoehto on artisokka, jonka osat revitään käsin irti ja nautitaan esimerkiksi voisulan tai erilaisten dippien kanssa. Ruokavalio ei estä ketään osallistumasta juhlaan, jossa sormilla syöminen on oleellinen osa rennon ja hassuttelevan ilmapiirin ylläpitämiseen.
Kun lautasta koristaa siihen kerätyt ravun kuoret, on aika pestä kädet. Sitruunavesi tai sitruunaiset savetit ovat oiva tapa saada rapulihan ja liemen haju pois käsistä. Koska harva syö vatsansa täydeltä rapuja, ovat ravut usein kestien kylmä alkuruoka, jota seuraa kevyempi tai tuhdimpi lämmin ruoka.
Ja jos minulta kysytään, kaiken kruunaa lopulta jälkiruoka, mielellään jokin kesäinen marjajälkiruoka.
Ulkona saattaa jo nähdä keltaista väriä puissa, mutta rapukautta on vielä jäljellä. Nauttikaamme niin hyvästä ruoasta kuin hyvästä seurasta, vaikka riemukkaan rapujuhlan merkeissä!
Pääkuva: Shutterstock
