Kun kesän vehreys ja vihreys on ohitse, on vielä hetki aikaa nauttia luonnon loistosta ennen pitkää ja pimeää talvea. Syksyn koittaessa valon määrä vähenee ja sää viilenee. Silloin luonto muuttaa väriään kuin kameleontti. Maan tasossa värit pehmenevät lukemattomiin ruskeankeltaisiin sävyihin, ja puut taas syttyvät keltaisiksi, oransseiksi ja punaisiksi.
Monille syksy on vuoden parasta aikaa. Kirpeä syyssää houkuttelee ulkoilemaan ja nauttimaan luonnossa liikkumisesta. Metsä on tulvillaan myös terveellistä lähiruokaa. Kesän mustikka- ja vadelmakauden jälkeen varvikon kätköissä kasvaa seuraava marjasato. Kirpeitä ja napakoita puolukoita on huomattavasti miellyttävämpää kerätä kuin mustikoita. Puolukkakori täyttyy nopeasti ja vaivattomasti, eivätkä sormet värjäydy sinisiksi kuten mustikoita poimiessa.
Syksyinen metsä on varsinainen aarreaitta innokkaille sienestäjille. Sienestyskausi piristää niin kotikeittiön kuin ravintoloidenkin ruokalistoja. Erilaiset sienipiirakat, keitot ja kastikkeet tuovat pikantin säväyksen metsän makua lautaselle. Ja ennen kaikkea sienestyksessä viehättää löytämisen ilo.
Ruska-aika houkuttelee viettämään viikonloppuja mökillä luonnon helmassa, ja monet säästävät lomaviikon syksyyn, jolloin voi suunnata kohti Lapin ruskaa.
Pääkaupunkiseutulaisena päätin itse syksyisenä viikonloppuaamuna lähteä katsomaan ruskan värejä ja etsimään metsän herkkuja hieman lähempää. Ajoin kohti Pohjois-Espoota noin 20 kilometrin päähän kotoani. Kiemurtelevalla hiekkatiellä huomasin, että muitakin sienestäjiä ja retkeilijöitä oli liikkeellä. Siellä täällä mutkittelevan tien laidalla oli autoja tai polkupyöriä parkissa, ja puiden kätköistä vilahti sienestäjiä kori kainalossa. Siitä huolimatta löysin täysin oman rauhan kuusi- ja mäntyvaltaisesta kangasmetsästä.
Kiipesin korkealle kallion reunalle tarkkailemaan jylhää metsämaisemaa. Taka-alalla kimmelsi järvi ja korkeat puut kohosivat ylväinä kohti taivasta. Ruskaretkipäivänä sää suosi, ja ajankohtaan nähden oli suorastaan kesäisen lämmin ilma.
Istuin hetkeksi kivelle katselemaan keltaiseksi muuttuneita haavan ja koivun lehtiä. Neitoperhonen tuli viereeni ja levitti siipiensä värit ihmeteltäväksi, ja kauempana suruvaippa ja sitruunaperhonen lentää liihottivat auringon lämmittäessä. Korkealle ilmassa liiteli haukkalintu, aivan kun sekin olisi nauttinut viimeisistä lämpimistä hetkistä.
Puhtaat jäkälämättäät peittivät kallioita, ja sammal tuntui pehmeältä jalkojen alla. Koriin löytyi mukava määrä suppilovahveroita, muutama myöhäinen kantarelli ja reilusti kangassieniä. Jokunen puolukkakin pilkotti varvikon seasta, mutta tällä kertaa keskityin sienestämiseen.
Syksyisestä metsäretkestä jäi sienisaaliin lisäksi energinen olo. Ulkoilu puhtaassa luonnossa on parasta mahdollista liikuntaa, ja ruskan värien hehku itsessään on elämys.
