Pääsiäiseen kuuluu narsissit, pajunkissat, rairuoho ja kevään ensi merkit. Monille pääsiäisen odotus alkaa palmusunnuntaina. Oven taakse saattaa ilmestyä pieniä pääsiäisnoitia virpomaan, ja toiveikkaina noidat odottavat makeaa saalista koreihinsa. Myös ennen vanhaan lapsilla oli tapana virpoa. Noidat lähtivät liikkeelle varhain aamulla mukanaan pajunoksia, jotka oli koristeltu värikkäillä tilkuilla. Lapset löivät talon emäntää vitsoilla kevyesti lausuen samalla toivotuksen: ”Virpoi, varpoi, vitsat käyvät, tulevaks vuueks tuoreeks, terveeks”. Toisin kuin nykyaikana, palkka virpomisesta saatiin vasta viikon kuluttua. Pääsiäissunnuntaina lapset palasivat ja saivat evästä eli herkkuja, mitä emännät heille olivat varanneet.
Pääsiäinen on vanhin kirkollinen juhla, mutta pääsiäisen aikaan liittyy myös monenlaisia muitakin perinteitä ja uskomuksia. Esimerkiksi kiirastorstaina ei saanut kehrätä eikä jauhaa, ja myös leipomista vältettiin. Kalamiehet taas toivoivat kirkasta säätä, sillä se tiesi hyvää onkionnea kesäksi.
Pääsiäistä edelsi 40 päivää kestävä paasto, joka huipentui pitkäperjantaina. Silloin pysyttiin kotona vakavana ja luettiin `sanaa`. Tulta ei saanut sytyttää lieteen, joten tarjolla oli vain kylmiä ruokia, kuten kapakalaa, hapanta leipää ja mämmiä. Varhainen versio mämmistä oli keitetty, imelä ruisjauhopuuro. Myöhemmin mämmiä ryhdyttiin maustamaan pomeranssinkuorella ja muilla mausteilla. Maito- ja lihatuotteet olivat kiellettyjä, ja ruokailu tapahtui vasta auringon laskun jälkeen.
Pitkäperjantai ei ollut aina lapsille suotuisa. Pitkäperjantaihin liittyi ikävä rituaali, jolloin lapset saivat selkäsaunan. Toisinaan isännät piiskasivat myös palkollisiaan. Kun ihmiset paastosivat ja kärsivät, niin noidat sen sijaan juhlivat. Pitkäperjantain ja lankalauantain välinen yö oli pahamaineista aikaa, jolloin noidat eli trullit tekivät tihutöitään. Lehmät ja lampaat saattoivat joutua trullien uhreiksi. Paholainen järjesti noidille pidot, jossa pöytä notkui houkuttelevalta näyttäviä antimiaan. Tosiasiassa tarjolla oli kuitenkin sisiliskoja, käärmeitä, rottia ja sammakoita.
Kun sunnuntai koitti, loppui paasto, ja samalla alkoi kevään odotus. Vanhan uskomuksen mukaan pääsiäisaamuna aurinko tanssii noustessaan, ja monet kokoontuivat aamulla katsomaan auringon nousua. Lapsille ja nuorille pääsiäispäivä toi iloa tullessaan. Lapset aloittivat ulkoleikit ja nuoret kokoontuivat kyläkeinuille hauskan pitoon.
Nykyään lammaspaisti mielletään usein pääsiäispöydän pääruoaksi. Kuitenkin suomalaisessa perinteessä pääsiäislammas on kohtalaisen tuore tulokas, sillä maalaistaloissa lampaiden teurastus tapahtui syksyllä. Pääsiäinen osui siihen aikaan vuodesta, jolloin ruokavarastot olivat vähissä. Joissakin taloissa pääsiäisenä tarjolla oli lehmän pää. Kananmunat kuuluivat pääsiäispöytään, ja muita perinteisiä herkkuja olivat munamaito, verimakkarat, rieskat, jamakkapiiraat, uunijuusto sekä vasikanpaisti. Ortodoksien perinteisiin kuului pasha, joka vakiintui 1970-luvulla pääsiäisajan jälkiruoaksi suomalasikodeissa.
Pääsiäisen makuja on tarjolla kiirastorstaina useissa Theronin lounasravintoloissa. Katso tästä tarkemmat tiedot lounastarjonnasta: http://eatwork.fi/
Lähteet:
Kustaa Vilkuna, 1968: Vuotuinen ajantieto. 2. painos. Helsinki: Otava.
Suuri perinnekirja, 1999: suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt.
Toimittanut Satu Aalto. Hämeenlinna: Karisto.
http://www.kaikkijuhlista.fi/juhlista/kalenterijuhlat/paasiainen
