Kun Theron Cateringin Kemiran ravintolasalissa viimeiset asiakkaat lopettelevat lounastaan, vapautuu salivastaava Asta Karell kassan takaa juttutuokioon. Karell kertoo eloisasti, kuinka ravintola-ala vei hänet aikoinaan mukanaan, vaikka hänestä piti tulla kuvaamataidon opettajan. Kuvallinen ilmaisu on kuitenkin edelleen tärkeässä roolissa Karellin elämässä, sillä päivätyönsä ohessa hän toimii hääkuvaajana. Toki hän kuvaa myös muita aiheita, kuten lapsia ja perheitä.

Hääkuvauksesta Karell innostui vuosia sitten selatessaan ulkomaalaista aikakausilehteä, jossa oli mustavalkoisia hääkuvia. ”Silloin mietin, miksi Suomessa ei ole mitään vastaava. Siihen aikaan hääkuvaus ei ollut sellainen hitti, mitä se nykyään on”.

Karellin kuvista henkii intensiivinen ja satumainen tunnelma, ja kamera on pysähtynyt juuri oikeaan hetkeen. Virallisia internetsivuja ei Karelilla ole, sillä asiakkaat löytävät kuvaajan puskaradion kautta. ”Kuvaaminen on minulle henkireikä”, sanoo Karell vakavana. ”Vuotuinen kuvauskeikkojen määrä kannattaa kuitenkin pitää reilussa kymmenessä, ettei riko itseään”. Kuvien käsittely vie paljon aikaa, ja Karellin illat vierähtävät tietokoneen ääressä. Illan aikana hän saattaa käsitellä 50−100 kuvaa. Muihin harrastuksiin ei aikaa jää.

Hääpariin hän tutustuu etukäteen, ja kuvatessaan Karell kertoo ohjaavansa kuvattavia paljon. ”Haluan välttää peruspönötystä. Kuvaaminen tapahtuu usein toiminnan kautta. Kävellessä unohtuu, että ollaan kameran edessä. Jos kuvattavat ovat ujoja, en laita heitä katsomaan suoraan kameraan”. Karellia kiehtoo erityisesti hääaamun tunnelma, joka on täynnä odotusta ja jännitystä. Aamun hetket hän haluaa ikuistaa.

Vaikka takana on noin 100 hääkuvausta, uusi kuvaustilanne jännittää aina. ”Olemme kollegoiden kanssa puhuneet jännittämisestä, ja se kuuluu asiaan. Häissä tärkein kohta on kirkkoon meneminen, ja silloin jännittää kaikkein eniten.”

Kun kuvaaminen on luovaa, visuaalisesti inspiroivaa ja yllätyksellistä, on päivätyö taas rutiininomaista. Karell toteaa, että päivätyö ja kuvaaminen ovat toistensa vastakohdat. Arkiset rutiinit hän kokee positiivisena asiana. ”Työssä oleminen on vapauttavaa, sillä kiireisessä ravintolatyössä ei voi ajatella mitään muuta. On hyvä, kun asiat tapahtuvat samalla tavalla joka päivä”.